soveltamista. Jäsenvaltiot voivat antaa tämän tehtävän olemassa olevalle viranomaiselle tai
olemassa oleville viranomaisille.
Tässä jaksossa keskitytään siihen, kuinka verkko- ja tietoturvadirektiivi parantaa
jäsenvaltioiden varautumista edellyttämällä, että jäsenvaltioilla on tehokkaat kansalliset
toimivaltaiset viranomaiset ja tietoturvaloukkauksiin reagoivat ja niitä tutkivat yksiköt
(CSIRT-toimijat). Tässä jaksossa käsitellään erityisesti velvollisuutta nimetä kansallinen
toimivaltainen viranomainen sekä keskitetyn yhteyspisteen roolia. Siinä käsitellään
tarkemmin kolmea aihetta: a) mahdolliset kansalliset hallintorakenteet (esim. keskitetyt ja
hajautetut mallit) ja muut vaatimukset, b) keskitetyn yhteyspisteen rooli ja
c) tietoturvaloukkauksiin reagoivat ja niitä tutkivat yksiköt.
3.1 Viranomaistyyppi
Verkko- ja tietoturvadirektiivin 8 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot nimeävät verkko- ja
tietojärjestelmien turvallisuudesta vastaavat kansalliset toimivaltaiset viranomaiset, ja siinä
mainitaan nimenomaisesti mahdollisuus nimetä ’yksi tai useampi ... kansallinen
toimivaltainen viranomainen’. Direktiivin johdanto-osan 30 kappaleessa tätä mahdollisuutta
perustellaan seuraavasti: ”Koska kansallisissa hallintorakenteissa on eroja ja jotta taataan jo
olemassa olevien toimialakohtaisten järjestelyjen tai unionin valvonta- ja sääntelyelinten
säilyttäminen ja vältetään päällekkäisyyksiä, jäsenvaltioiden olisi voitava nimetä useampi
kuin yksi kansallinen toimivaltainen viranomainen, joka vastaa keskeisten palvelujen
tarjoajien ja digitaalisen palvelun tarjoajien verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuteen
liittyvien tehtävien hoitamisesta tämän direktiivin mukaisesti.”
Jäsenvaltiot voivat siis valintansa mukaan nimetä joko yhden keskitetyn viranomaisen, joka
käsittelee kaikkia direktiivin soveltamisalaan kuuluvia toimialoja ja palveluja, tai useita
viranomaisia esimerkiksi toimialan tyypistä riippuen.
Jäsenvaltiot voivat toimintatapaansa valitessaan hyödyntää kokemuksia, joita on saatu
kriittisen tietoteknisen infrastruktuurin suojaamista (CIIP) koskevan lainsäädännön
yhteydessä käytetyistä kansallisista toimintamalleista. Kuten taulukossa 1 kuvataan, CIIP:n
tapauksessa jäsenvaltiot ovat päättäneet omaksua joko keskitetyn tai hajautetun
lähestymistavan, kun ne ovat jakaneet toimivaltaa kansallisella tasolla. Kansallisia
esimerkkejä käytetään tässä ainoastaan eri vaihtoehtojen havainnollistamiseen ja olemassa
olevien organisaatiokehysten tuomiseen jäsenvaltioiden tietoon. Komission tarkoituksena ei
siis ole esittää, että kyseisissä maissa CIIP:n yhteydessä käytettyä mallia olisi välttämättä
käytettävä verkko- ja tietoturvadirektiivin täytäntöönpanossa.
Jäsenvaltiot voivat myös valita erilaisia hybridijärjestelyjä, joihin sisältyy elementtejä sekä
keskitetyistä että hajautetuista toimintamalleista. Järjestelyt voidaan sovittaa yhteen
direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla ja palveluissa jo käytössä olevien
kansallisten hallintojärjestelyjen kanssa, tai asianomaiset viranomaiset ja keskeisten
palvelujen tarjoajiksi ja digitaalisen palvelun tarjoajiksi määritellyt sidosryhmät voivat
määritellä uudenlaisia järjestelyjä. Jäsenvaltioiden valintoihin voivat vaikuttaa myös
kyberturvallisuuteen liittyvän erityisasiantuntemuksen olemassaolo, resurssikysymykset,
11
Select target paragraph3
Connect to a paragraph
Connect to an entity
Disable highlights
Add to table of contents