soveltamista. Jäsenvaltiot voivat antaa tämän tehtävän olemassa olevalle viranomaiselle tai olemassa oleville viranomaisille. Tässä jaksossa keskitytään siihen, kuinka verkko- ja tietoturvadirektiivi parantaa jäsenvaltioiden varautumista edellyttämällä, että jäsenvaltioilla on tehokkaat kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ja tietoturvaloukkauksiin reagoivat ja niitä tutkivat yksiköt (CSIRT-toimijat). Tässä jaksossa käsitellään erityisesti velvollisuutta nimetä kansallinen toimivaltainen viranomainen sekä keskitetyn yhteyspisteen roolia. Siinä käsitellään tarkemmin kolmea aihetta: a) mahdolliset kansalliset hallintorakenteet (esim. keskitetyt ja hajautetut mallit) ja muut vaatimukset, b) keskitetyn yhteyspisteen rooli ja c) tietoturvaloukkauksiin reagoivat ja niitä tutkivat yksiköt. 3.1 Viranomaistyyppi Verkko- ja tietoturvadirektiivin 8 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot nimeävät verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuudesta vastaavat kansalliset toimivaltaiset viranomaiset, ja siinä mainitaan nimenomaisesti mahdollisuus nimetä ’yksi tai useampi ... kansallinen toimivaltainen viranomainen’. Direktiivin johdanto-osan 30 kappaleessa tätä mahdollisuutta perustellaan seuraavasti: ”Koska kansallisissa hallintorakenteissa on eroja ja jotta taataan jo olemassa olevien toimialakohtaisten järjestelyjen tai unionin valvonta- ja sääntelyelinten säilyttäminen ja vältetään päällekkäisyyksiä, jäsenvaltioiden olisi voitava nimetä useampi kuin yksi kansallinen toimivaltainen viranomainen, joka vastaa keskeisten palvelujen tarjoajien ja digitaalisen palvelun tarjoajien verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuteen liittyvien tehtävien hoitamisesta tämän direktiivin mukaisesti.” Jäsenvaltiot voivat siis valintansa mukaan nimetä joko yhden keskitetyn viranomaisen, joka käsittelee kaikkia direktiivin soveltamisalaan kuuluvia toimialoja ja palveluja, tai useita viranomaisia esimerkiksi toimialan tyypistä riippuen. Jäsenvaltiot voivat toimintatapaansa valitessaan hyödyntää kokemuksia, joita on saatu kriittisen tietoteknisen infrastruktuurin suojaamista (CIIP) koskevan lainsäädännön yhteydessä käytetyistä kansallisista toimintamalleista. Kuten taulukossa 1 kuvataan, CIIP:n tapauksessa jäsenvaltiot ovat päättäneet omaksua joko keskitetyn tai hajautetun lähestymistavan, kun ne ovat jakaneet toimivaltaa kansallisella tasolla. Kansallisia esimerkkejä käytetään tässä ainoastaan eri vaihtoehtojen havainnollistamiseen ja olemassa olevien organisaatiokehysten tuomiseen jäsenvaltioiden tietoon. Komission tarkoituksena ei siis ole esittää, että kyseisissä maissa CIIP:n yhteydessä käytettyä mallia olisi välttämättä käytettävä verkko- ja tietoturvadirektiivin täytäntöönpanossa. Jäsenvaltiot voivat myös valita erilaisia hybridijärjestelyjä, joihin sisältyy elementtejä sekä keskitetyistä että hajautetuista toimintamalleista. Järjestelyt voidaan sovittaa yhteen direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla ja palveluissa jo käytössä olevien kansallisten hallintojärjestelyjen kanssa, tai asianomaiset viranomaiset ja keskeisten palvelujen tarjoajiksi ja digitaalisen palvelun tarjoajiksi määritellyt sidosryhmät voivat määritellä uudenlaisia järjestelyjä. Jäsenvaltioiden valintoihin voivat vaikuttaa myös kyberturvallisuuteen liittyvän erityisasiantuntemuksen olemassaolo, resurssikysymykset, 11

Select target paragraph3

Connect to a paragraph
Connect to an entity
Disable highlights
Add to table of contents