2. Verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuutta koskeva kansallinen strategia
Verkko- ja tietoturvadirektiivin 7 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on hyväksyttävä verkko- ja
tietojärjestelmien turvallisuutta koskeva kansallinen strategia. Tätä voidaan kutsua myös
nimellä kansallinen kyberturvallisuusstrategia. Kansallisessa strategiassa on tarkoitus
määritellä kyberturvallisuuteen liittyvät strategiset tavoitteet sekä asianmukaiset
toimintapoliittiset
toimenpiteet
ja
sääntelytoimenpiteet.
Kansallisen
kyberturvallisuusstrategian käsitettä käytetään yleisesti kansainvälisesti ja Euroopassa. Näin
on ollut etenkin ENISAn yhdessä jäsenvaltioiden kanssa toteuttamassa kansallisia strategioita
koskevassa työssä, jonka pohjalta on hiljattain julkaistu ajan tasalle saatettu kansallisia
kyberturvallisuusstrategioita koskeva hyvien käytäntöjen opas2.
Komissio kuvaa tässä jaksossa, kuinka verkko- ja tietoturvadirektiivi parantaa jäsenvaltioiden
varautumista, kun siinä edellytetään, että jäsenvaltioilla on käytössä verkko- ja
tietojärjestelmien turvallisuutta koskevat vankat kansalliset strategiat (7 artikla). Tässä
jaksossa käsitellään seuraavia näkökohtia: a) strategian soveltamisala ja b) strategian sisältö ja
hyväksymismenettely.
Kuten jäljempänä kuvataan, verkko- ja tietoturvadirektiivin 7 artiklan moitteeton saattaminen
osaksi kansallista lainsäädäntöä on olennaisen tärkeää, jotta direktiivin tavoitteet voidaan
saavuttaa, ja se edellyttää riittävien taloudellisten ja henkilöstöresurssien osoittamista tähän
tarkoitukseen.
2.1 Kansallisen strategian soveltamisala
Direktiivin 7 artiklan sanamuodon mukaan velvollisuus hyväksyä kansallinen
kyberturvallisuusstrategia koskee ainoastaan direktiivin liitteessä II tarkoitettuja toimialoja
(eli energia, liikenne, pankkiala, finanssimarkkinat, terveydenhuolto, juomaveden
toimittaminen ja jakelu sekä digitaalinen infrastruktuuri) ja liitteessä III tarkoitettuja palveluja
(verkossa toimivat markkinapaikat, verkossa toimivat hakukoneet ja pilvipalvelut).
Direktiivin 3 artiklassa esitetään nimenomaisesti vähimmäistason yhdenmukaistamisen
periaate, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat hyväksyä tai pitää voimassa säännöksiä, joiden
tarkoituksena on saavuttaa korkeatasoisempi verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuus. Tämän
periaatteen soveltaminen kansallisen kyberturvallisuusstrategian hyväksymisvelvollisuuteen
antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden sisällyttää strategiaan muita toimialoja ja palveluja
direktiivin liitteissä II ja III mainittujen lisäksi.
Kun otetaan huomioon verkko- ja tietoturvadirektiivin tavoite eli yhteisen korkeatasoisen
verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden saavuttaminen unionissa3, komission mielestä olisi
suositeltavaa laatia kansallinen strategia, joka kattaa kaikki yhteiskunnan ja talouden
merkitykselliset osa-alueet eikä ainoastaan direktiivin liitteessä II mainittuja toimialoja ja
liitteessä III mainittuja digitaalisia palveluja. Tämä on kansainvälisten parhaiden käytäntöjen
2
ENISA, National Cyber-Security Strategy Good Practice (2016). Saatavilla osoitteessa
https://www.enisa.europa.eu/publications/ncss-good-practice-guide
3
Ks. 1 artiklan 1 kohta.
5
Select target paragraph3
Connect to a paragraph
Connect to an entity
Disable highlights
Add to table of contents