2. Verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuutta koskeva kansallinen strategia Verkko- ja tietoturvadirektiivin 7 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on hyväksyttävä verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuutta koskeva kansallinen strategia. Tätä voidaan kutsua myös nimellä kansallinen kyberturvallisuusstrategia. Kansallisessa strategiassa on tarkoitus määritellä kyberturvallisuuteen liittyvät strategiset tavoitteet sekä asianmukaiset toimintapoliittiset toimenpiteet ja sääntelytoimenpiteet. Kansallisen kyberturvallisuusstrategian käsitettä käytetään yleisesti kansainvälisesti ja Euroopassa. Näin on ollut etenkin ENISAn yhdessä jäsenvaltioiden kanssa toteuttamassa kansallisia strategioita koskevassa työssä, jonka pohjalta on hiljattain julkaistu ajan tasalle saatettu kansallisia kyberturvallisuusstrategioita koskeva hyvien käytäntöjen opas2. Komissio kuvaa tässä jaksossa, kuinka verkko- ja tietoturvadirektiivi parantaa jäsenvaltioiden varautumista, kun siinä edellytetään, että jäsenvaltioilla on käytössä verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuutta koskevat vankat kansalliset strategiat (7 artikla). Tässä jaksossa käsitellään seuraavia näkökohtia: a) strategian soveltamisala ja b) strategian sisältö ja hyväksymismenettely. Kuten jäljempänä kuvataan, verkko- ja tietoturvadirektiivin 7 artiklan moitteeton saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on olennaisen tärkeää, jotta direktiivin tavoitteet voidaan saavuttaa, ja se edellyttää riittävien taloudellisten ja henkilöstöresurssien osoittamista tähän tarkoitukseen. 2.1 Kansallisen strategian soveltamisala Direktiivin 7 artiklan sanamuodon mukaan velvollisuus hyväksyä kansallinen kyberturvallisuusstrategia koskee ainoastaan direktiivin liitteessä II tarkoitettuja toimialoja (eli energia, liikenne, pankkiala, finanssimarkkinat, terveydenhuolto, juomaveden toimittaminen ja jakelu sekä digitaalinen infrastruktuuri) ja liitteessä III tarkoitettuja palveluja (verkossa toimivat markkinapaikat, verkossa toimivat hakukoneet ja pilvipalvelut). Direktiivin 3 artiklassa esitetään nimenomaisesti vähimmäistason yhdenmukaistamisen periaate, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat hyväksyä tai pitää voimassa säännöksiä, joiden tarkoituksena on saavuttaa korkeatasoisempi verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuus. Tämän periaatteen soveltaminen kansallisen kyberturvallisuusstrategian hyväksymisvelvollisuuteen antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden sisällyttää strategiaan muita toimialoja ja palveluja direktiivin liitteissä II ja III mainittujen lisäksi. Kun otetaan huomioon verkko- ja tietoturvadirektiivin tavoite eli yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden saavuttaminen unionissa3, komission mielestä olisi suositeltavaa laatia kansallinen strategia, joka kattaa kaikki yhteiskunnan ja talouden merkitykselliset osa-alueet eikä ainoastaan direktiivin liitteessä II mainittuja toimialoja ja liitteessä III mainittuja digitaalisia palveluja. Tämä on kansainvälisten parhaiden käytäntöjen 2 ENISA, National Cyber-Security Strategy Good Practice (2016). Saatavilla osoitteessa https://www.enisa.europa.eu/publications/ncss-good-practice-guide 3 Ks. 1 artiklan 1 kohta. 5

Select target paragraph3

Connect to a paragraph
Connect to an entity
Disable highlights
Add to table of contents