Kolmas vaihe - Ohjauskehyksen luominen Jotta ohjauskehys olisi tehokas ja toimiva, sen olisi perustuttava keskeisiin sidosryhmiin, laatimisprosessissa määriteltyihin prioriteetteihin sekä kansallisten hallinnollisten ja poliittisten rakenteiden luomiin rajoitteisiin ja toimintaympäristöön. Olisi suotavaa, että poliittiselle tasolle voitaisiin raportoida suoraan kehyksessä, jolla on kyky tehdä päätöksiä ja jakaa resursseja ja joka on yhteydessä kyberturvallisuusasiantuntijoihin ja teollisuuden sidosryhmiin. Direktiivin 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa viitataan ohjauskehykseen ja mainitaan erityisesti ”valtion elinten ja muiden asiaankuuluvien toimijoiden tehtävät ja vastuut”. Neljäs vaihe - Strategialuonnoksen kokoaminen ja uudelleentarkastelu Tässä vaiheessa strategialuonnos olisi koottava ja sitä olisi tarkasteltava uudelleen käyttäen vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia mittaavaa analyysia (SWOT-analyysia). Analyysin perusteella voidaan määrittää, onko sisältöä tarpeellista tarkistaa. Sisäisen uudelleentarkastelun jälkeen olisi järjestettävä sidosryhmien kuuleminen. Olisi myös tärkeää järjestää julkinen kuuleminen, jotta ehdotetun strategian merkitystä voidaan korostaa suurelle yleisölle, siihen voidaan saada kaikkien mahdollisten lähteiden panos ja voidaan hakea tukea strategian toteuttamiseksi tarvittavien resurssien osoittamiselle. Viides vaihe – Virallinen hyväksyminen Viimeisessä vaiheessa strategia hyväksytään virallisesti poliittisella tasolla ja sille osoitetaan riittävä budjetti, joka heijastaa sitä, kuinka vakavasti jäsenvaltio suhtautuu kyberturvallisuuteen. Verkko- ja tietoturvadirektiivin tavoitteiden saavuttamiseksi komissio kannustaa jäsenvaltioita antamaan tietoja myös budjetista, kun ne toimittavat kansallisen strategiansa komissiolle 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Budjettia ja tarvittavia henkilöstöresursseja koskevat sitoumukset ovat aivan välttämättömiä strategian ja direktiivin tehokkaan täytäntöönpanon kannalta. Koska kyberturvallisuus on edelleen suhteellisen uusi ja nopeasti kasvava julkisen politiikan ala, useimmissa tapauksissa tarvitaan uusia investointeja, vaikka julkisen talouden yleinen tilanne edellyttääkin leikkauksia ja säästöjä. Kansallisten strategioiden laatimisprosessia ja sisältöä koskevia neuvoja on saatavilla eri julkisista ja akateemisista lähteistä, joista voidaan mainita ENISA6, ITU7, OECD8, Global Forum for Cyber Expertise ja Oxfordin yliopisto9. 6 ENISA, National Cyber-Security Strategy Good Practice (2016). Saatavilla osoitteessa https://www.enisa.europa.eu/publications/ncss-good-practice-guide 7 ITU, National Cybersecurity Strategy Guide (2011). Saatavilla osoitteessa http://www.itu.int/ITUD/cyb/cybersecurity/docs/ITUNationalCybersecurityStrategyGuide.pdf ITU julkaisee myös oppaan ’National Cyber Security Strategy Toolkit’ vuonna 2017 (ks. esittely osoitteessa http://www.itu.int/en/ITU-D/Cybersecurity/Documents/National%20Strategy%20Toolkit%20introduction.pdf). 8 OECD, Cybersecurity Policy Making at a Turning Point: Analysing a New Generation of National Cybersecurity Strategies (2012). Saatavilla osoitteessa http://www.oecd.org/sti/ieconomy/cybersecurity%20policy%20making.pdf 9 Global Cyber Security Capacity Centre and University of Oxford, Global Cyber Cybersecurity Capacity Maturity Model for Nations (CMM) - Revised Edition (2016). Saatavilla osoitteessa 8

Select target paragraph3

Connect to a paragraph
Connect to an entity
Disable highlights
Add to table of contents