Kolmas vaihe - Ohjauskehyksen luominen
Jotta ohjauskehys olisi tehokas ja toimiva, sen olisi perustuttava keskeisiin sidosryhmiin,
laatimisprosessissa määriteltyihin prioriteetteihin sekä kansallisten hallinnollisten ja
poliittisten rakenteiden luomiin rajoitteisiin ja toimintaympäristöön. Olisi suotavaa, että
poliittiselle tasolle voitaisiin raportoida suoraan kehyksessä, jolla on kyky tehdä päätöksiä ja
jakaa resursseja ja joka on yhteydessä kyberturvallisuusasiantuntijoihin ja teollisuuden
sidosryhmiin. Direktiivin 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa viitataan ohjauskehykseen ja
mainitaan erityisesti ”valtion elinten ja muiden asiaankuuluvien toimijoiden tehtävät ja
vastuut”.
Neljäs vaihe - Strategialuonnoksen kokoaminen ja uudelleentarkastelu
Tässä vaiheessa strategialuonnos olisi koottava ja sitä olisi tarkasteltava uudelleen käyttäen
vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia mittaavaa analyysia (SWOT-analyysia).
Analyysin perusteella voidaan määrittää, onko sisältöä tarpeellista tarkistaa. Sisäisen
uudelleentarkastelun jälkeen olisi järjestettävä sidosryhmien kuuleminen. Olisi myös tärkeää
järjestää julkinen kuuleminen, jotta ehdotetun strategian merkitystä voidaan korostaa suurelle
yleisölle, siihen voidaan saada kaikkien mahdollisten lähteiden panos ja voidaan hakea tukea
strategian toteuttamiseksi tarvittavien resurssien osoittamiselle.
Viides vaihe – Virallinen hyväksyminen
Viimeisessä vaiheessa strategia hyväksytään virallisesti poliittisella tasolla ja sille osoitetaan
riittävä budjetti, joka heijastaa sitä, kuinka vakavasti jäsenvaltio suhtautuu
kyberturvallisuuteen. Verkko- ja tietoturvadirektiivin tavoitteiden saavuttamiseksi komissio
kannustaa jäsenvaltioita antamaan tietoja myös budjetista, kun ne toimittavat kansallisen
strategiansa komissiolle 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Budjettia ja tarvittavia
henkilöstöresursseja koskevat sitoumukset ovat aivan välttämättömiä strategian ja direktiivin
tehokkaan täytäntöönpanon kannalta. Koska kyberturvallisuus on edelleen suhteellisen uusi ja
nopeasti kasvava julkisen politiikan ala, useimmissa tapauksissa tarvitaan uusia investointeja,
vaikka julkisen talouden yleinen tilanne edellyttääkin leikkauksia ja säästöjä.
Kansallisten strategioiden laatimisprosessia ja sisältöä koskevia neuvoja on saatavilla eri
julkisista ja akateemisista lähteistä, joista voidaan mainita ENISA6, ITU7, OECD8, Global
Forum for Cyber Expertise ja Oxfordin yliopisto9.
6
ENISA, National Cyber-Security Strategy Good Practice (2016). Saatavilla osoitteessa
https://www.enisa.europa.eu/publications/ncss-good-practice-guide
7
ITU, National Cybersecurity Strategy Guide (2011). Saatavilla osoitteessa http://www.itu.int/ITUD/cyb/cybersecurity/docs/ITUNationalCybersecurityStrategyGuide.pdf
ITU julkaisee myös oppaan ’National Cyber Security Strategy Toolkit’ vuonna 2017 (ks. esittely osoitteessa
http://www.itu.int/en/ITU-D/Cybersecurity/Documents/National%20Strategy%20Toolkit%20introduction.pdf).
8
OECD, Cybersecurity Policy Making at a Turning Point: Analysing a New Generation of National
Cybersecurity
Strategies
(2012).
Saatavilla
osoitteessa
http://www.oecd.org/sti/ieconomy/cybersecurity%20policy%20making.pdf
9
Global Cyber Security Capacity Centre and University of Oxford, Global Cyber Cybersecurity Capacity
Maturity Model for Nations (CMM) - Revised Edition (2016). Saatavilla osoitteessa
8
Select target paragraph3
Connect to a paragraph
Connect to an entity
Disable highlights
Add to table of contents