tietoa uusimmista uhkista ja kokoaisi yhteen käytännön neuvoja ja
kyberturvallisuusvälineitä;
Jäsenvaltioiden toimet kyberturvallisuuden valtavirtaistamiseksi taitojen kehittämistä
koskeviin ohjelmiin, sähköiseen hallintoon ja valistuskampanjoihin;
Toimialan toimet henkilöstön kyberturvallisuuteen liittyvän koulutuksen lisäämiseksi ja
sisäänrakennettuun turvallisuuteen perustuvan lähestymistavan omaksumiseksi suhteessa
tuotteisiin, palveluihin ja prosesseihin.
3.
TOIMIVAN KYBERPELOTTEEN LUOMINEN
Toimiva pelote tarkoittaa toimenpiteitä, jotka ovat sekä uskottavia että ennaltaehkäisevästi
varoittavia mahdollisten kyberrikollisten ja -hyökkääjien kannalta. Niin kauan kuin
kyberhyökkäysten tekijöillä – sekä valtiollisilla että muilla – ei ole muuta pelättävää kuin
epäonnistuminen, juuri mikään ei estä niitä yrittämästä. Toimivan pelotteen aikaansaamisen
kannalta keskeisessä asemassa ovat tehokkaammat lainvalvontatoimet, jotka keskittyvät
kyberrikollisten löytämiseen, jäljittämiseen ja syytteeseenpanoon. Tämän lisäksi EU:n on
tarpeen tukea jäsenvaltioitaan kyberturvallisuuden kaksikäyttövalmiuksien kehittämisessä.
Kyberhyökkäyksiä voidaan vähentää vain lisäämällä kiinnijäämisen mahdollisuuksia ja
hyökkäyksistä aiheutuvia seuraamuksia. Kyberhyökkäykset olisi tutkittava viipymättä ja
saatettava tekijät oikeuteen tai toteutettava välittömästi asiaankuuluvia poliittisia tai
diplomaattisia toimia. Jos ilmenee vakava kriisi, jolla on merkittävää kansainvälistä ja
puolustuksellista ulottuvuutta, korkea edustaja voisi esittää neuvostolle vaihtoehtoja asiaan
reagoimiseksi.
Yksi askel kohti kyberhyökkäysten tehokkaampaa torjuntaa rikoslain keinoin on jo otettu
vuonna 2013, jolloin hyväksyttiin direktiivi tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä59.
Siinä vahvistettiin vähimmäissäännöt rikosten määrittelylle ja sovellettaville seuraamuksille
tietojärjestelmiin kohdistuvien hyökkäysten alalla ja säädettiin toimenpiteistä viranomaisten
välisen yhteistyön parantamiseksi. Direktiivi on edistänyt merkittävästi sitä, että
kyberhyökkäysten kriminalisointi on kaikissa jäsenvaltioissa vertailukelpoisella tasolla, mikä
helpottaa tämäntyyppisiä rikoksia tutkivien lainvalvontaviranomaisten yhteistyötä yli
valtioiden rajojen. Direktiivin koko potentiaali voitaisiin kuitenkin saada paremmin käyttöön,
jos kaikki jäsenvaltiot panisivat kaikki sen säännökset täytäntöön kaikilta osin60. Komissio
jatkaa jäsenvaltioiden tukemista direktiivin täytäntöön panemiseksi eikä katso tällä hetkellä
olevan tarvetta esittää siihen muutoksia.
3.1
Pahantekijöiden tunnistaminen
Jotta rikoksentekijöitä voitaisiin saattaa useammin oikeuteen, on kiireellisesti parannettava
valmiuksia tunnistaa kyberhyökkäysten tekijöitä. Suuren haasteen lainvalvontaviranomaisille
muodostaa se, miten löytää kyberrikollisuuden tutkintaan hyödyllistä tietoa, joka useimmiten
tarkoittaa digitaalisia jälkiä. Siksi on tarpeen lisätä teknologisia valmiuksia tutkintojen
tehostamiseksi. Tämä tarkoittaa myös Europolin kyberrikollisuusyksikön vahvistamista
kyberasiantuntijoilla. Europolista on tullut avaintoimija tuettaessa useita lainkäyttöalueita
koskevia jäsenvaltioiden tutkimuksia. Siitä olisi tehtävä asiantuntemuskeskus onlinetutkintaan ja kyberrikostutkintaan liittyvälle jäsenvaltioiden lainvalvonnalle.
59
60
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/40/EU, annettu 12 päivänä elokuuta 2013,
tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä.
COM(2017) 474.
14
Select target paragraph3
Connect to a paragraph
Connect to an entity
Disable highlights
Add to table of contents