tietoa uusimmista uhkista ja kokoaisi yhteen käytännön neuvoja ja kyberturvallisuusvälineitä; Jäsenvaltioiden toimet kyberturvallisuuden valtavirtaistamiseksi taitojen kehittämistä koskeviin ohjelmiin, sähköiseen hallintoon ja valistuskampanjoihin; Toimialan toimet henkilöstön kyberturvallisuuteen liittyvän koulutuksen lisäämiseksi ja sisäänrakennettuun turvallisuuteen perustuvan lähestymistavan omaksumiseksi suhteessa tuotteisiin, palveluihin ja prosesseihin.   3. TOIMIVAN KYBERPELOTTEEN LUOMINEN Toimiva pelote tarkoittaa toimenpiteitä, jotka ovat sekä uskottavia että ennaltaehkäisevästi varoittavia mahdollisten kyberrikollisten ja -hyökkääjien kannalta. Niin kauan kuin kyberhyökkäysten tekijöillä – sekä valtiollisilla että muilla – ei ole muuta pelättävää kuin epäonnistuminen, juuri mikään ei estä niitä yrittämästä. Toimivan pelotteen aikaansaamisen kannalta keskeisessä asemassa ovat tehokkaammat lainvalvontatoimet, jotka keskittyvät kyberrikollisten löytämiseen, jäljittämiseen ja syytteeseenpanoon. Tämän lisäksi EU:n on tarpeen tukea jäsenvaltioitaan kyberturvallisuuden kaksikäyttövalmiuksien kehittämisessä. Kyberhyökkäyksiä voidaan vähentää vain lisäämällä kiinnijäämisen mahdollisuuksia ja hyökkäyksistä aiheutuvia seuraamuksia. Kyberhyökkäykset olisi tutkittava viipymättä ja saatettava tekijät oikeuteen tai toteutettava välittömästi asiaankuuluvia poliittisia tai diplomaattisia toimia. Jos ilmenee vakava kriisi, jolla on merkittävää kansainvälistä ja puolustuksellista ulottuvuutta, korkea edustaja voisi esittää neuvostolle vaihtoehtoja asiaan reagoimiseksi. Yksi askel kohti kyberhyökkäysten tehokkaampaa torjuntaa rikoslain keinoin on jo otettu vuonna 2013, jolloin hyväksyttiin direktiivi tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä59. Siinä vahvistettiin vähimmäissäännöt rikosten määrittelylle ja sovellettaville seuraamuksille tietojärjestelmiin kohdistuvien hyökkäysten alalla ja säädettiin toimenpiteistä viranomaisten välisen yhteistyön parantamiseksi. Direktiivi on edistänyt merkittävästi sitä, että kyberhyökkäysten kriminalisointi on kaikissa jäsenvaltioissa vertailukelpoisella tasolla, mikä helpottaa tämäntyyppisiä rikoksia tutkivien lainvalvontaviranomaisten yhteistyötä yli valtioiden rajojen. Direktiivin koko potentiaali voitaisiin kuitenkin saada paremmin käyttöön, jos kaikki jäsenvaltiot panisivat kaikki sen säännökset täytäntöön kaikilta osin60. Komissio jatkaa jäsenvaltioiden tukemista direktiivin täytäntöön panemiseksi eikä katso tällä hetkellä olevan tarvetta esittää siihen muutoksia. 3.1 Pahantekijöiden tunnistaminen Jotta rikoksentekijöitä voitaisiin saattaa useammin oikeuteen, on kiireellisesti parannettava valmiuksia tunnistaa kyberhyökkäysten tekijöitä. Suuren haasteen lainvalvontaviranomaisille muodostaa se, miten löytää kyberrikollisuuden tutkintaan hyödyllistä tietoa, joka useimmiten tarkoittaa digitaalisia jälkiä. Siksi on tarpeen lisätä teknologisia valmiuksia tutkintojen tehostamiseksi. Tämä tarkoittaa myös Europolin kyberrikollisuusyksikön vahvistamista kyberasiantuntijoilla. Europolista on tullut avaintoimija tuettaessa useita lainkäyttöalueita koskevia jäsenvaltioiden tutkimuksia. Siitä olisi tehtävä asiantuntemuskeskus onlinetutkintaan ja kyberrikostutkintaan liittyvälle jäsenvaltioiden lainvalvonnalle. 59 60 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/40/EU, annettu 12 päivänä elokuuta 2013, tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä. COM(2017) 474. 14

Select target paragraph3

Connect to a paragraph
Connect to an entity
Disable highlights
Add to table of contents